Tervetuloa

Hyvä lukija, jos sinua askarruttaa jokin ruoan, kodinhoidon tai puutarhan piiriin kuuluva asia, voit lähettää kysymyksesi tälle palstalle. Liitä mukaan sähköpostiosoitteesi sekä mahdollinen nimimerkki. Halutessasi voit täydentää / korjata palstan edellisiä vastauksia.

27. huhtikuuta 2012

Viikko 17/2012

HIMALAJAN KRISTALLISUOLA KITEISTÄ

Aamupuuroon suolaa lisätessäni tuli mieleeni kysymys, miten Himalajan kristallisuola eroaa ns. normaalisuolasta. 

Joskus hiukoo 

Kristallisuola on kallioperästä louhittavaa suolaa, ja Himalajan kristallissuola nimenomaan Himalajan vuoristosta saatua. Ulkonäöltään se muistuttaa kiteistä lumihiutaletta, mistä nimi.

Finelin mukaan Himalajan kristallissuola on lähes natriumkloridia kuten tavallinen, jodioitu ruokasuolammekin. Sen lisäksi kristallisuolassa on Ruohonjuuri Oy:n mukaan 82 eri mineraalia, muun muassa magnesium-, kalsium-, kalium- ja fosforisuoloja, kromia, kuparia, rautaa, seleeniä ja piitä. Eli samoja tärkeitä aineita kuin elimistössämme on. Tästä syystä Himalajan kristallisuolaa kutsutaan terveyssuolaksi, ja sitä väitetään myös puhtaimmaksi maapallolla esiintyvistä suoloista. Maultaan se on normaalisuolaa vivahteikkaampaa. Silti sitäkään ei sovi käyttää mielin määrin, vaan noudattaa tässäkin Sydäntautiliiton ohjetta eli rajoittaa suolan käyttöä.

VIELÄ VAATEKOIDEN TORJUNNASTA

Minullakin on koiongelma, ja kysynkin, mahtavatko ne tulla kerrostalohuoneistoon vaikkapa ilmanvaihtokanavien kautta. Kerroit myös palstallasi, että koita voi torjua minigrip-pussiin pannun lavendelin avulla. En ymmärtänyt neuvoasi, sillä jos pussin sulkee, miten lavendeli voi torjua koiperhosia. Ehdotat torjuntaan myös seetripuuta, mutta mistä sellaista saa?

Neuvoja, kiitos!

Rohmut ja riesat -kirjan mukaan vaatekoi elää kaupungeissa usein kesykyyhkyjen ja muiden rakennuksissa pesivien eläinten pesissä, mutta saattaa pesiytyä myös ihmisasumuksiin avointen ikkunoiden ja ilmanvaihtokanavien kautta. Lento on runsainta keväällä ja alkukesästä auringon alkaessa lämmittää. Vaatekoin toukka syö keratiinipitoisia aineita, kuten villaa, turkiksia, höyheniä, hiuksia ja hyönteisten jäännöksiä. 

Laventelia, seetripuuta ja eteerisiä öljyjä käytetään karkottamaan vaatekoita. Neuvoni panna laventelia minigrippussiin ja sulkea pussi toimii, sillä laventelia haihtuu muovin läpi. Sitä samoin kuin seetripuuta sekä puuna että öljynä myyvät luontaistuotekaupat.

AUTOVAHALLA VALUMARMORIALLAS KIILTÄVÄKSI

Kylpyhuoneremontissa vaihdettiin uusi valumarmorinen lavuaari. Olen kuullut, että altaan pinnan saisi säilymään siistinä, jos käsittelisin pinnan autovahalla. Pitääkö tieto paikkansa, ja millaista vahaa voisin käyttää?

Naisihminen

Valumarmorialtaan runko koostuu murskatusta kiviaineesta ja hartsista, pinta on yleensä kiiltävää, kulutusta hyvin kestävää gelcoat-pinnoitetta. Altaan pintakerrokseen voi kerrostua likaa, esimerkiksi kalkkia, rautaa, pesuaineita ja kosmetiikkaa, ja myös naarmuja esimerkiksi iskujen seurauksena. Tällaisen pinnan voi kiillottaa Laattapisteen tuotepäällikkö Hannu Johanssonin mukaan hienoa hiomatahnaa sisältävällä vahalla, joka sekä hioo että jättää kiiltävän pinnan. Siksi hän suosittelee Clean & Shine -puhdistusainetta. 

Näkyviä naarmuja on sen sijaan vaikeampaa poistaa vahaamalla, ja harva vaha täyttää pientäkään selkeää naarmua. Fareclan autotuotteista löytyy kuitenkin hyvä hiova ja täyttävä tahna. Hannu Johanssonin kokemusten mukaan sillä saadaan puhdistettua ja täytettyä naarmut niin hyvin, että altaan alkuperäinen ulkonäkö palautuu. Naarmujen täytyy kuitenkin olla hiuksenohuita, jotta ne voidaan täyttää tällä tavoin. 

Kolhut ja näkyvämmät naarmut voi paikata gelcoatin paikkausaineilla, joita käytetään yleisesti veneilyssä. Niitä saa pienpakkauksina.

Vaihtoehtoisesti voit ensin puhdistaa ja tasoittaa pinnan hienolla kiillotustahnalla ja kiillottaa pinnan sen jälkeen autovahalla. Näin hoitaen valumarmorialtaasi pinta pysyy hyvänä monta vuotta. 

Parhaiten estät altaasi pinttymisen puhdistamalla sen säännöllisesti pehmeällä, kostealla liinalla, jossa on mietoa yleispuhdistusainetta. Kuivaa allas sen jälkeen puhtaalla, pehmeällä liinalla. Älä altista allasta hapoille, ammoniakille, hiusten värjäys- ja viemärinpuhdistusaineille tai kloorille. Älä liioin puhdista sitä hankaavilla aineilla ja hankaussienellä. Altaaseen ei saa laskea myöskään yli 60-asteista vettä. 

SPRAYSERPENTIINIT VOIVAT TAHRATA

Jälleen lähestyy se päivä vuodesta, jolloin kadulla kulkija on vaarassa joutua sprayserpentiinihyökkäyksen kohteeksi. Jos näin käy, miten saan jättämät tahrat kevätpoplarista pois?

Sulevi

Kuivan sprayserpentiinikokkareen saat pois vaatteesta ravistamalla tai harjaamalla. 

Jos kokkare on kostea, kaavi siitä enin osa varovasti veitsellä. Hankaa sitten tahraa nestemäiseen astianpesu- tai tahranpoistoaineeseen kostutetulla liinalla ja huuhtele kohta haalealla vedellä. Tässä – kuten tahranpoistossa yleensäkin – nopeus on valttia. Eli poista tahra mahdollisimman pian.

13. huhtikuuta 2012

Viikko 14-16/2012

KOTIHILLOSTA HELPOSTI PAISTONKESTÄVÄÄ 

Tyhmänä kyselen, miten saan kotihillosta paistonkestävää. Harmittaa, kun hillot ovat aina uunista otettaessa ”levällään” leivonnaisissa. Olen kova leipomaan, ja viime kesän marjat pitäisi saada käytettyä
ennen uutta satoa. Onko ainoa keino tehdä hillot kiinteämmiksi, jopa hyytelöksi?


Marjastaja-leipoja
 

Hillot saat paistonkestäviksi, kun sekoitat niihin ennen leivonnaisille levittämistä vähän perunajauhoja. Perunajauhojen tärkkelys tekee hillosta kiinteämpää. 

KONDENSOITU MAITO PAKSUA JA MAKEAA 

Jälkiruokien ohjeessa olen törmännyt kondensoituun eli tiivistettyyn maitoon. Onko se samaa kuin maitojauhe? Ellei, mistä sitä saa?
 

Inga
 

Kondensoitu maito on maitotiiviste, jota valmistetaan haihduttamalla maidosta tai kuoritusta maidosta vettä niin paljon, että se tiivistyy noin neljännekseen alkuperäisestä tilavuudestaan. Se on koostumukseltaan paksuhkoa ja erittäin makeaa – noin 45 prosenttia siitä on sokeria – joten sitä käytetään ainesosana jälkiruoissa ja leivonnaisissa, mutta myös kahvin ja teen makeuttajana. Kondensoidusta maidosta voi keittämällä valmistaa paksua, toffeemaista kastiketta. 

Maitojauheesta kondensoitu maito eroaa siinä, että se sisältää paljon sokeria kun taas maitojauhe on makeuttamatonta. Erilaisen maun ja koostumuksen vuoksi ne eivät korvaa toisiaan. 

Kondensoitua maitoa myydään Suomessa etnisissä kaupoissa ja suurissa marketeissa. Metallisessa, ilmatiiviissä purkissa se säilyy avaamattomana jopa vuosia. Avaamatonta tölkkiä voi säilyttää huoneenlämmössä, mutta avattuna sen maito säilyy jääkaapissa vain muutaman päivän. 

HIRVENLIHAPALA UNOHTUI PAKASTEESEEN 

Löysin pakastimesta palan hirvenlihaa, joka on sinne toissa syksynä laitettu. Uskallanko sitä vielä syödä? Liha näyttää hyvältä. 

Unohtunut herkku
 

Hirvenliha on vähärasvaista, joten se säilyttää pakastettuna makunsa varsin hyvin. Ruokatieto suosittelee hirvenlihalle 8-10, metsästyksen ammattilaiset jopa 12 kuukauden pakkassäilytystä. Jos liha ei ole sulanut välillä ja pakastuslämpötila on ollut tasainen ja riittävän alhainen eli vähintään -18 astetta, se on todennäköisesti vielä syömäkelpoista. Maku- ja rakenneviat ovat kuitenkin pitkään säilytettäessä mahdollisia, joten ehdotan, että sulatat lihan, jolloin näet ja haistat, voitko sitä ruoaksi valmistaa. 

HÖYHENPEITON PESU VAATII KÄRSIVÄLLISYYTTÄ 

Ihana, kymmenen vuotta vanha höyhenpeittoni kastui tuuletettaessa räntään ja on nyt reunasta ikävän likainen. Uskaltaisinko tunkea sen pesukoneeseeni oikein aurinkoisena kesäpäivänä pilaamatta sitä kokonaan? Peitto on arvostettu lahja sisariltani, enkä haluaisi luopua siitä vielä.

Untuvainen

 

Uskaltaudu vain pesemään höyhenpeittosi, sillä untuva ei säikähdä vettä. Suomen Höyhenen mukaan pesu itse asiassa parantaa peiton lämpimyyttä, sillä puhdas untuva eristää ilmaa enemmän kuin
likainen. 


Untuva- ja höyhentuotteille suositellaan pesua runsaassa, 60-asteisessa vedessä  untuvasampoolla tai hienopesuaineella, jota annostellaan säästeliäästi, vain kolmannes normaalimäärästä. Älä käytä huuhteluainetta. Ja kun huuhtelet peiton hyvin, vältyt ikäviltä pesuainejäämiltä. 

Pesun jälkeen untuva vaatii huolellisen kuivauksen. Koska höyhenpeitto on paksu, sen kuivattaminen kestää kauan ja vaatii viitseliäisyyttä. Jos käytössäsi on kuivausrumpu ja peittosi sietää rumpukuivauksen, käytä sitä. Pysäytä rumpu kuivauksen aikana muutaman kerran, ota peitto ulos, ravistele sitä ja jatka kuivausta. Tennispallo rummussa pöyhii untuvia ja höyheniä hyvin. 

Ellei käytössäsi ole kuivausrumpua, levitä peitto kuivumaan tasaiselle alustalle ulos ilmavaan paikkaan, mutta suojaan suoralta auringonpaisteelta. Pöyhi sitä välillä ja jatka kuivaamista, kunnes höyhenet eivät enää haise ja peitto on pullea. Eli useamman päivän ajan. 

Untuvan hyviin ominaisuuksiin kuuluu sen hengittävyys ja kosteuden imukyky. Älä siis petaa vuodetta heti herättyäsi, vaan anna sen tuulettua, jotta yön aikana peittoon kerääntynyt kosteus haihtuu. Myös säännöllinen tuuletus kuuluu hyvän untuvatäkin hoitoon.
 

TULPPAANINI LAKASTUIVAT NUPULLISINA 

Sain ystävältäni kimpun nupulla olevia tulppaaneita. Panin ne tavalliseen tapaan maljakkoon haaleaan veteen, mutta ne eivät auenneet vaan alkoivat jo parin päivän päästä lakastua. Miten niitä olisi pitänyt hoitaa, jotta ne olisivat auenneet?

Ihmettelevä
 

Kukkakauppiaani kehottaa pitämään tulppaanipakettia hetken huoneen lämmössä ennen paketin avaamista ja leikkaamaan 1-2 sentin palan tulppaanien varresta pois ennen kuin panen kukat viileään veteen. Jos tulppaanikimppu on ostettu kuivana – kuten se esimerkiksi torilta ostettaessa usein on – tulppaanit virkistyvät, kun ne pannaan kääreineen puoleksi tunniksi runsaaseen veteen. 

Syy, miksi tulppaaniesi nuput kuivuivat ennen avautumistaan, on todennäköisesti kuitenkin muualla. Kukkaaihiot ovat voineet vaurioitua jo sipuliasteella, jos niitä on säilytetty liian pitkään tai liian lämpimässä. Tulppaanit ovat voineet kuivua kasvihuoneessa, jonka lämpötila ja kosteus ovat olleet niille  sopimattomia. Myös pitkä kuljetus ja varastointi lämpimässä ovat voineet heikentää kukkia.

30. maaliskuuta 2012

Viikko 12-13/2012

INKIVÄÄRISIIRAPPIA

Mistä saa inkiväärisiirappia? Kotikaupunkini kaupoista en ole sitä löytänyt.

Kokeilunhaluinen

Inkiväärisiirappia saa ainakin Ruohonjuuren kaupoista, joista lähimmät ovat Tampereella, Turussa sekä Helsingin Kampissa ja Itäkeskuksessa, myyvät inkiväärisiirappia, samoin monet etniset kaupat. Sitä voi ostaa verkkokaupastakin. Muun muassa turkulaisesta Indonesianmarketista, puh. 050 911 7854, email sale(at)indonesianmarket.fi.

Inkiväärisiirappia voi tehdä myös itse. Dansukkerin ohje kuuluu näin:

2 ½ dl vettä tai valkoviiniä
2 ½ dl talous- tai ruokokidesokeria
1 rkl tuoretta inkivääriä
raasteena tai kuivattu inkiväärinjuuri

Mittaa ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes seos sakenee siirapiksi. Anna jäähtyä puolisen tuntia, siivilöi ja kaada pieniin pulloihin. Käytä juomien, jälkiruokien, leivonnaisten ja ruokien mausteena.

Inkiväärisiirappi sopii erityisesti aasialaisten broileriruokien maustamiseen. Siirappi säilyy kylmässä ainakin kuukauden. Pikasiirapin saat kuumentamalla vaaleaa siirappia ja inkivääriä.

TEHOAINE WC:N PUHDISTUKSEEN

Viikko sitten Hinkkaamiseen kyllästynyt kyseli ruskeaksi pinttyneen WC-altaansa puhdistamisesta ja sai vastauksekseen useita vinkkejä.

Palstan lukija Fanny kertoo, että varsinainen tehoaine on WC Toilet Tabs: se poistaa tehokkaasti lika- ja kalkkikerrostumat ja puhdistaa hankalapääsyisetkin paikat. Jos allas on oikein likainen, tabletin voi jättää yöksi altaaseen ja pestä sen vasta aamulla. Ja pesunhan voi uusia kunnes allas on putipuhdas. Tabletteja myydään Lidlissä.

Kiitos, Fanny, puhdistusainevinkistä!


JOUTSENTEN ULOSTEET

Joutsenet ovat kauniita katsella järvellä, mutta… Mikä neuvoksi, kun ne sotkevat rantamme ulostuksillaan? Jos viikonkin on poissa mökiltä, on ranta niin täynnä valtavia jätöksiä, ettei jalansijaa tahdo löytyä. Apua, lastenkin pitäisi saada rannassa olla.

Siivoukseen kyllästynyt

Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius vastaa seuraavasti: Mikäli jätökset ovat lumen ja jään päälle, kevät hoitaa homman. Myöhemmin kesällä voit pyytää ammattilaisen rengastamaan muutamanjoutsenen. Tällöin linnut säikähtävät ja jättävät jatkossa tulematta paikalle.

16. maaliskuuta 2012

Viikko 11/2012

TEFLONPANNU KESTÄÄ HYVIN PAKKASTA

Teflonpintainen paistinpannuni on seissyt talven varastossa, jossa lämpötila on laskenut aika ajoin pakkasen puolelle. Kärsiikö teflonpinnoite kylmästä? 

Utelias

Monella kesämökillä teflonpannut ovat talven yli tiloissa, joissa lämpötila laskee miinusasteille, eikä pakkasen tiedetä vahingoittavan niiden pinnoitetta. Myöskään Hackmanin kuluttajapalvelun mukaan teflonpannun säilytys yli talven kylmässä varastossa ei vahingoita pannua millään tavoin. 

Vain tapauksessa, jolloin kosteus, jäätyminen ja sulaminen pääsevät vaikuttamaan pannun rakenteisiin niin että ne liikahtavat, pannu voi murtua, mikä näkyy pinnassa. Niinpä on hyvä aina talvisäilytyksen jälkeen tarkistaa pannun kunto. 

HIIRTEN KUULOALUE LAAJEMPI KUIN IHMISEN 

Kun meillä varastossa soi pop-musiikki ’kovaa ja korkealta’, hiiret pysyvät – kuulemma – poissa. Miten hyvä kuulo hiirillä oikein on ja häiritsevätkö niitä ylipäätään äänet, kun varmaan on ruosta kysymys? Voivatko ne tottua meteliin? Eli voisinko sulkea radion hyvällä omallatunnolla? 

Pirre

Hiiren kuuloalue on huomattavasti laajempi kuin ihmisen. Toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitosta SEY:stä kertoo, että hiiri kuulee pääosin ultraääniä, jotka ovat meidän korvillemme liian korkeita. Tämän takia lemmikkihiirten lähellä ei saa olla koneita ja laitteita – esimerkiksi jääkaappia – eikä radio saa huutaa jatkuvasti. 

Käynnissä olevat koneet ja laitteet tuottavat jo itsessään ultraääniä, joista me emme ole tietoisia, mutta jotka voivat häiritä muun muassa hiirten keskinäistä kommunikaatiota todella paljon. Esimerkiksi kotihiiriurokset esittävät hiirten elämään perehtyneen tohtori Ilkka Koiviston mukaan naaraille paritteluehdotuksen paitsi erilaisin elein ja kosketuksin myös yliäänialueelle sijoittuvalla ’”laululla”. Naaras vastaa sekin eleiden ohella myös äänellä, joka on matalampi, ihmiskorvinkin kuultava. Hiiriemon ja -lasten välillä vallitsee niin ikään yliääniyhteys. Pienet, jo aivan vastasyntyneet ilmoittavat yliäänin, kun niitä esimerkiksi alkaa palella tai niillä on nälkä.

Mitään tutkimustietoa hiiren karkottamisesta musiikin avulla ei liene, mutta ajatus melulla karkottamisesta kuulostaa Helinä Ylisirniön mukaan ihan järkevältä, oli sitten syynä kova pop-musiikki tai sen sivutuotteina tulevat ultraäänet. Eli SEY:n hiiriasiantuntijan sanoin, jossa on sekoitus valistunutta mutua ja tutkittua tietoa: ”Luulisi, että jokin matala basso, jonka me aistimme ’tärinänä’ voi myös olla häiritsevä, vaikkei hiiri kuulekaan matalia ääniä. Tutkittua tietoa on, että äänekkäässä ympäristössä, jossa meluavia laitteita on lähellä, hiiren on ainakin vaikea elää ja sen lisääntyminen häiriintyy. Uskon, että hiiri todella välttää meluisia ympäristöjä. Riippuu toki siitä, miten nälkäinen se on. Oikein nälistynyt hiiri ei anna melun itseään häiritä.”Hiirien karkottamiseksi on kehitetty myös kaupallisia ultraäänikarkottimia. Monilla on niistä hyviä kokemuksia, toisaalta hiiri saattaa ajan mittaan myös tottua meluun. 

Vastaus kysymykseesi, voitko sulkea radion hyvällä omallatunnolla, on kyllä, jos ajattelet asiaa eläinsuojelun näkökulmasta. Mutta ei, jos hiiret on karkotettava varastosta. 

KIRPPARITURKKI HAISEE UMMEHTUNEELLE 

Ostin kirpparilta minkinpalaturkin. Se on muuten hyvä, mutta haisee ummehtuneelle. Olen sitä nyt tuuletellut kuukausikaupalla, mutta haju pysyy. Mikä auttaisi?

Turkistyttö

Syy, miksi haju ei lähde turkiksesta tuulettamalla, on sen pinttyminen turkin välikerroksena olevaan huokoiseen vuoriin. Ainoa keinoa on ratkoa turkki ja poistaa vuori. Eikä se yksin riitä, vaan itse turkis on vietävä turkisten erikoispuhdistukseen mieluiten kappaleina, sillä haju viihtyy hyvin saumoissa. Sen jälkeen turkkurin pitäisi rakentaa turkki uudelleen, mikä maksaa monin kerroin enemmän kuin mitä siitä kirpputorilla maksoit. 

Mutta miksi et pitäisi turkkia ulkona, missä sen haju ei kovin paljon haittaa sinua eikä muitakaan. Toinen vaihtoehto on, että purat turkin, puhdistutat vuodat ja ompelet niistä lattiatyynyjä tai asusteita. Itse annoin turkin pienennyksessä syntyneet ylijäämäpalat lasten askartelukerhoon.

RUSKEAKSI PINTTYNYT WC-ALLAS

Miten saan ruskeaksi pinttyneen vessanpöntön puhtaaksi? Kaupan WC-puhdistusaineet eivät tehoa likaan, ei myöskään kloriitti. Myöskään hinkkaaminen ei auta. Onko pöntön vaihto edessä? 

Hinkkaamiseen kyllästynyt

WC-altaasi pintaan on todennäköisesti kertynyt kalkkia, johon on sitten kiinnittynyt likaa. Niitä et saa pois emäksisillä aineilla (pH yli 7), joihin kloriitti kuuluu, vaan tarvitset tähän happaman aineen (pH 1,5-2, jollainen on esimerkiksi etikka. 

Pinttyneiden saostumisen poistamiseen ei kuitenkaan yksin aine auta, vaan liotus on siinä – kuten pintojen puhdistuksessa yleensäkin – kaiken a ja o. Kasta talouspaperia väkiviinaetikkaan tai kalkinpoistoaineeseen ja taputtele märkä paperi ruskeaan pintaan vaikkapa käytöstä poisheitetyllä tiskiharjalla. Anna paperin olla paikoillaan vuorokauden ajan ja kostuta sitä niin, että se pysyy märkänä. Pese pönttö lopuksi normaaliin tapaan.

9. maaliskuuta 2012

Viikko 10/2012

KALA- JA PASTAKASTIKKEITA KAIVATAAN

Pari vuotta sitten ainakin K-kaupoista sai Lohi-Lax -nimistä kastikeainesta pussissa. Tarvitsi vain lisätä jauheeseen vesi tai ruokakerma ja laittaa uuniin lohen kanssa, niin tuli hyvä kastike lohelle. Kaipaan myös vaaleaa Carbonara-pastakastiketta, johon lisättiin maito, sekoitettiin ja kiehautettiin muutama minuutti. Nyt näitä pusseja (Knorrin tai Blå Bandin) ei löydy mistään kaupoista. Onko sinulla tietoa, mistä näitä herkkuja saa?

Herkkusuu


Kysymäsi kastikeaineet ovat Knorrin tuotteita – tai oikeammin olivat, sillä Unilever Finland on lopettanut niiden maahantuonnin. Kalakastikkeen tilalle Unilever ehdottaa Knorrin tillikastiketta, pastakastikkeen voisi korvata Spaghetteria Carbonaralla, jossa on kastikkeen lisäksi myös pasta mukana. Molempia myydään marketeissa. 

MITÄ TAPAHTUI SILIKONIPÄISILLE LUSIKOILLE?

Laitoin minigrip-pussiin säilöön isoveljeltä ylikasvaneet Ainun silikonipäiset vauvan pehmolusikat. Kun otin ne nyt vuoden säilytyksen jälkeen esiin, silikoni oli alkanut kupruilla: silikonipäät ovat menneet kasaan ja sulaneet käyttökelvottomiksi, lisäksi ne haisevat öljyisiltä. Samassa pussissa oli muitakin vauvan lusikoita, kovamuovisia, yksi metallivarsinenkin. Ovatko nämäkin lusikat nyt pilalla vai pelastaako pesu ne? Ja mitä ihmettä noille lusikoille oikein tapahtui? Ei kai niiden pitäisi olla vauvan kertakäyttötuotteita? 

Hämmästelevä

Tuoteryhmäasiantuntija Eila Saari Berner Oy:ltä kertoo, että Ainun Ensilusikka on suunniteltu vauvan ensimmäiseksi lusikaksi, mistä syystä sen lusikkaosa on pehmeä ja tuntuu vauvan suussa miellyttävältä. Ensilusikan lusikkaosa on parafiiniöljyä sisältävää TPE-muovia. Parafiiniöljy saattaa irrota tuotteesta sitä pitkään säilytettäessä, mikä näkyy lusikkaosassa hikoiluna. Vastaava ilmiö on tuttu monille samantyyppisille pehmeille muoveille; ne eivät kestä vuoden säilytystä. Ilmiö ei ole vaarallinen, mutta luonnollisesti tällaista lusikkaa ei voi enää käyttää.

Kertakäyttötuotteeksi Ainun Ensilusikkaa ei voi valmistajan mukaan kuitenkaan kutsua, sillä on hyvä muistaa, että kyse on käyttötavarasta, joka kestää hyvin vähintään sen ajan kuin vauva ensilusikkaa tarvitsee. Muut samassa pussissa olleet lusikat ovat pesun jälkeen käyttökelpoisia, mutta kovamuovinen lusikka täytyy tarkastaa huolella, että ei ole haurastunut parafiinin vaikutuksesta.
 
TEFLONKATTILAN PINNOITE KULUNUT

Teflonkattilastani on pinnoite kulunut osittain pois. Voiko sitä vielä turvallisesti käyttää? 

Tiedosta kiitollinen

Teflonastioiden terveysvaaroista on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu paljon. Eikä aiheetta, sillä teflon eli polytetrafluorieteeni-niminen muovi rakentuu myrkyllisistä yhdisteistä. Astioiden pinnoitteena sitä pidetään kuitenkin melko turvallisena hyvän lämmönkestävyytensä vuoksi; se kestää hyvin 150 celsiusasteen lämpöä, joten se sopii parhaiten ns. kevyeen paistamiseen, mutta jo 250 asteen lämpötila vaurioittaa pinnoitetta ja heikentää sen tarttuvuutta. 

Teflonin vaarallisiksi väitettyjä osasia kaasuuntuu yli 317 celsiusasteen lämmössä, mutta tällaisiin  lukemiin ei kotiliedellä yleensä päästä. Ja vaikka teflonastian pinnoite kuluisi – kuten kattilallesi on käynyt – ja sitä pääsisi ruokaan, terveysriskiä ei Suomen ympäristökeskuksen mukaan nykytiedon
valossa pitäisi olla. 

Vaikka varsinaista terveysriskiä ei teflonpinnoitteen kulumisesta olisi, kulunut pinnoite heikentää teflonkattilan tarttumattomuutta, joten rikkinäinen teflonpinnoite menettää kaikki etunsa. Kattila kannattaa siis vaihtaa uuteen. 

Teflonkattilan ja -pannun hoitoon pätevät samat säännöt kuin valurautaan: ei huippulämpöä, ei tyhjänä lämmittämistä, ei naarmuttamista ja pesu oitis käytön jälkeen vain vedellä ja harjalla. 

VUODEVAATTEET RAKASTAVAT TUULETUSTA
 
Meillä kotona on vaimon kanssa vuosikausia jatkunut kiista vuodevaatteiden tuuletuksesta. Vaimo on sitä mieltä, että petivaatteet pitää aamuisin pudistella parvekkeelle, minun mielestäni tällainen lyhytkestoinen tuuletus on joutavaa puuhaa. Riittää, kun vaihtaa lakanat kerran kuussa ja imuroi silloin tällöin patjan. Kumpi meistä on oikeassa?

Pölypunkkeja pelkäämätön

Kysyt asiaa, johon lienee yhtä monta vastausta kuin kysyjääkin. Joidenkin mielestä vuodevaatteita on hyvä ravistella usein, jopa päivittäin, raikkaassa ulkoilmassa, toiset tuulettavat niitä auringonpaisteessa ja pakkasessa pari kertaa viikossa tai kerran kuukaudessa, osa ei koskaan. Aluslakanoiden ja tyynynpäällisten vaihtoa suositellaan viikon, kahden, pussilakanoiden kahden viikon tai kuukauden välein. Vuoteen pohja, patjat ja peitteet on hyvä puhdistaa pölystä aika ajoin pölyimurilla.

2. maaliskuuta 2012

Viikko 9/2012

CANNOLI ON SISILIALAINEN JÄLKIRUOKA

Tunnen Cannelloni-nimisen ruokalajin. Mutta mitä mahtaa olla cannoli, jota amerikkalaisissa elokuvissa tarjotaan suurena herkkuna?

Mika


Cannoli on italiaa ja tarkoittaa pikku putkia mutta myös sisilialaista jälkiruokaa. Se on vohveliputki, joka on täytetty maustetulla rahkalla. Voit itsekin valmistaa tätä herkkua, jos käytössäsi on paistamista varten alumiinisia tai teräksisiä cannoliputkia, joiden ympärille kierrät taikinan. Voit myös paistaa ne lastuina ja nostaa niiden ollessa vielä pehmeät paperirullien päälle. Cannoleita valmistetaan monin erilaisin reseptein, joita löytyy esimerkiksi netistä.

TERÄSKATTILAN POHJA ON HARMAA

Haluaisin saada selville, miksi Opa-merkkisten teräskattiloiden pohja on ulkopuolelta muuttunut harmaaksi ja tahmeaksi. Pesen kattilat useimmiten astianpesukoneessa. Olen nyt yrittänyt hangata harjalla ja kokeillut teräksenkiillotusainettakin, mutta mikään ei tunnu tepsivän. Heitänkö metallikeräykseen ja marssin kattilaostoksille?

Mummeli


Riina Qvist Opa Muurikasta arvelee, että teräskattiloittesi pohja on alumiinia, jonka koneastianpesuaineet ovat syövyttäneet harmaaksi ja epätasaiseksi. Siihen aikaan, kun alumiinipohjaisia kattiloita valmistettiin, astianpesuaineet eivät olleet yhtä syövyttäviä kuin nykyisin. Kirkkaiksi pohjia et valitettavasti enää millään konstein saa, joten marssi kattilaostoksille on edessä. Nykyisin teräskattilat valmistetaan kerrospohjalla, jonka uloin kerros on koneastianpesuaineet kestävää terästä.

LENNÄTINKASVI KARISTAA LEHTIÄ

Minua on jo liki vuoden hauskuttanut lennätin- eli sähköttäjäkasvi. Nyt se on alkanut karistaa alalehtiä ja näyttää muutenkin kovin kalvakalta. Mitä teen, jotta se sähköttäisi edelleen?

Kalpea sähköttäjä


Hernekasvien heimoon kuuluva lennätinkasvi (Desmodium gyrans) on Kotipuutarha-lehden mukaan kotoisin tropiikista ja vaatelias huonekasvi. Se kärsii helposti valon puutteesta, kuivasta ja viileästä ilmasta sekä helposti myös liiasta kastelusta. Kastele sitä siis säästeliäästi lämpimällä vedellä ja kaada ylimääräinen vesi välittömästi aluslautaselta pois. Lennätinkasvi ränsistyy usein jo nuorena, joten viisainta on kasvattaa siitä pistokas ja hävittää sen emo. Siemeniä ja taimia on harvoin myynnissä.

25. helmikuuta 2012

Viikko 8/2012

RUOASTA TARPEEKSI MAKROKIVENNÄISAINEITA

Aasiassa ja varsinkin Japanissa naiset elävät keskimäärin 20 vuotta kauemmin kuin meillä Suomessa. Salaisuus lienee soijassa ja kalassa, jotka sisältävät magnesiumia. Tavallisella ajattelulla olen päätynyt siihen, että suomalaisilta puuttuu ravinnostaan magnesium, koska ruoka on liian pitkälle jalostettua. Esimerkiksi verenpainetauti syntyy magnesiumin puutteesta, samoin jäsenten kolotukset. Kysynkin nyt, mikä on magnesiumin päiväsuositus. Entä päivittäinen tarve muille makrokivennäisaineille fosforille, kalsiumille, kaliumille ja natriumille?

Ruudinheittäjä

Magnesiumin keskimääräinen päivittäistarve on aikuisilla 280-350 mg. Se tyydyttyy hyvin, kun syö täysjyväviljaa ja kasviksia. Tutkimusten mukaan suomalaiset naiset saavat päivässä keskimäärin 310, miehet 410 mg, joten sen saanti on riittävää. Lisätarvetta aiheuttavat esimerkiksi diabetes, runsas alkoholinkäyttö ja diureetit. Magnesiumin puutos ilmenee väsymyksenä, kramppeina ja lihasjäykkyytenä. 

Fosforin vuorokausitarve on 700 mg. Senkin puute on magnesiumin lailla harvinaista, mutta voi pitkään jatkuneena aiheuttaa luiden haurastumista ja sydänlihasvaurioita. Eniten fosforia sisältävät juustot, maksa, kirjolohi ja ruisleipä.

Kalsiumia alle 18-vuotiaat tarvitsevat 900, aikuiset 800 ja yli 50-vuotiaat 1000 mg vuorokaudessa. Eräät lääkkeet kuten kortisoni lisäävät luuston haurastumisriskiä ja kalsiumin tarvetta. Eniten kalsiumia saa juustosta ja maitotuotteista, mutta imeytyäkseen se vaatii D-vitamiinia. Runsas määrä kalsiumia heikentää raudan, sinkin ja magnesiumin imeytymistä. 

Kaliumia naiset tarvitsevat 3 000 ja miehet 3 500 mg vuorokaudessa. Kaliumia on runsaasti perunassa, ruisleivässä ja maitotuotteissa, ja niinpä suomalaisilla ei ole siitä puutetta juuri muulloin kuin erityksen lisääntyessä esimerkiksi nesteenpoistolääkkeitä käytettäessä. Kaliumin puutos aiheuttaa rytmihäiriöitä ja lihasheikkoutta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen saantisuositus natriumille on alle 920 mg päivässä eli vähemmän kuin 2,3 g suolaa (grammassa suolaa on 0,4 g natriumia). Riittäväksi ja turvalliseksi määräksi se arvioi 1,5 g suolaa. Suomalaisilla ei ole puutetta natriumista, sillä sitä tulee ravinnosta pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Vain pitkäkestoinen hikoilu kuumassa ilmastossa voi aiheuttaa natriumin puutetta, mikä ilmenee lihaskouristuksina ja apaattisuutena. Liikasaanti taas näkyy turvotuksena, mikä aiheuttaa verenpaineen kohoamista.

KUOLARAITOJA PIANOSSA JA PARKETISSA

Huomasin eräänä aurinkoisena päivänä, että pianon pinnassa on vaaleita raitoja, ilmeisesti musiikista pitävän hännänheiluttajamme kuolaamia. Myös parketissa on samanlaisia vaaleita raitoja. Miten saisin nämä kuolaraidat pois?

Esteetikko

Koiran kuolaan pätee sama sääntö kuin muuhunkin likaan: se on poistettava mahdollisimman tuoreena nihkeällä/ kostealla mikrokuituliinalla. Jos kuola on jo kiinnittynyt tiukasti pintaan, kuten pianollesi on tapahtunut, pehmitä tahrat vedellä, jossa on tippa astianpesuainetta, ja pyyhi ne sitten pois mikrokuituliinalla. Varmista kuitenkin ensin, että pianosi pinta kestää kostutuksen. 

Vaalean kuolajäljen saat pois parketiltasi vahanpoistoaineella. 

TUULIMYLLY ILMAN SIIPIÄ

Päätimme antaa siskolle 50-vuotislahjaksi tuulimyllyn, jonka eräs vanha mies lupasi tehdä. Tekeminen ei kuitenkaan lupauksista huolimatta edistynyt. Juhlapäivä tuli, ja jouduimme viemään lahjan ilman siipiä. Tekijä ei enää vastaa puheluihimme, ja olemme itsekin ihan kypsiä luopumaan yhteistyöstä. Löytyisikö Etelä-Suomesta tekijä tai yritys, joka auttaisi tekemällä loppuun melkein valmiin myllyyn?

Ilman siipiii

Tamperelainen Bahamas Pavillon myy koristetuulimyllyjä sekä valmiina että Tee se itse –paketteina. Myllyn siipien sopivuus lahjamyllyysi selviää, kun soitat yrityksen toimitusjohtajalle Eero Sirenille (puh. 0400 638 210).

Lisätietoja Bahamas Pavillonin koristemyllyistä sekä niiden rakentamisesta ja osista saat nettiosoitteista www.youtube.com/user/bahamaspavillon, http://www.flickr.com/photos/besedki//, http://www.lusthuspaviljong.se/, http://besedki-pavillons.ru/ ja http://www.besedki.rutube.ru/.

Tuulimyllyn rakennusohjeita löytyy myös Reijo Johannan vuonna 1994 julkaisemasta kirjasta Tee itse rakenteet pihaan, puutarhaan.